Kirjeenvaihdosta / about pen palling

Postin saamisen riemu

Kirjeenvaihtoharrastuksesta kertoessani saan kuulla monenlaisia reaktioita, suurin osa on yllättyneitä "vieläkö joku kirjoittaa kirjeitä" mutta positiivisia "onpa hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin". En kylläkään koe tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, nykyisissäkin ihmissuhteissa voisin parantaa laatua näkemällä ihmisiä useammin. Ennen kaikkea motivaatio kirjeenvaihtoharrastuksen elvyttämiseen oli maailman kokeminen ja uusien näkökulmien omaksuminen. Kirjeenvaihto on edullinen tapa matkailla, vaihtaa ajatuksia ja kokea uutta. Aikuisena kirjeenkirjoittajana tulee kirjoitettua todella erilaisia asioita kuin muinoin 90-luvun teininä, jolloin minulla oli kolmisenkymmentä kirjekaveria. Nyt, aikuisena, huomaa kirjoittavansa maailman tapahtumista, ruotivansa maailman politiikkaa, keskustelevansa erilaisista uskonnoista ja eri kulttuurien tavoista ja traditioista. Se on todella antoisaa!

2015 joulukortit vessan ovessa ja eteisen korttiseinää

When I tell people that writing snail mail letters is a hobby of mine, the reactions are mostly surprised ”oh, someone still writes letters!” yet positive “why, that’s a good way to get to know new people”. I don’t feel the need to get to know new people; there’s enough work to  enhance the quality of the existing ones as it is! First and foremost the motivation to revive pen palling as a hobby arose from the will to experience the world and to adapt new ways of viewing the world. Pen palling is an inexpensive way to travel, exchange ideas, and experience new things. As an adult writing letters the content of the letters is really different from the letters I sent when I was a teenager in the 90s, when I had around 30 pen pals. Now, as a grown-up, I realize I am writing about the events of the world, discussing world politics, talking about religions, and getting to know other cultures’ customs and traditions. It is extremely rewarding!

        

Kuopiosta ostamiani kortteja ja oikealla saamani postikortti

(ja mun motto on magneetissa!)

Tähän mennessä olen tavannut vain yhden kirjekavereistani, espanjalaisen Gisellen, jonka kanssa olen kirjoitellut jo vuosia. Kirjeitse oppii tuntemaan ihmisiä mielestäni usein jopa paremmin kuin kasvotusten. Kirjeisiin kerrotaan usein enemmän. Väitän tuntevani useita kirjekavereitani paremmin kuin livekavereita. Ehkä juuri siksi kirjoittelenkin erään lapsuudenystäväni kanssa kirjeitä, vaikka etäisyyttä meillä on alle 200km; kirjeessä tulee sanottua enemmän, ja pysyy huomattavasti paremmin kärryillä toisen elämästä kuin esim. naamakirjan perusteella.

So far I’ve met only one of my pen pals, Giselle from Spain, with whom I’ve been writing for years. In my opinion, through letters you get to know people even better than face-to-face. I propose that I know some of my pen pals better than my irl friends! Maybe this is why I am writing letters with a childhood-friend of mine, even though the distance between us is merely less than 200km; in a letter you tend to say more, elaborate more, and you keep up with the other person’s life better than for example through Facebook.

Laitamme eteisen seinälle kaikki saamamme postikortit!

En rupea laskemaan kirjeystäviäni, on niitä yli 20 ehkä jopa yli 30. Kirjoitan keskimäärin 2-3 kirjettä viikossa, saman määrän tietenkin saan kirjeitä. On mukava, että on kirjekavereita joka lähtöön, jotkut kirjoittavat ennemmin lyhyitä kirjeitä ja usein, toisilla taas saattaa vierähtää muutamakin kuukausi, mutta kirje on silloin aina pitkä ja pahoitteleva. Kirjoittelen neljälle-viidelle ihmiselle suomeksi ja muille englanniksi. Ehkä kielitaito riittäisi kirjoittaa myöskin ruotsiksi tai viroksi, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoitella niillä kielillä, sillä Ruosissa asuva kirjekaverini kirjoittaa suomeksi ja virolaiset ystäväni taas englanniksi, koska silloin kirjeystävyyden alkuvaiheessa en vielä osannut viroa, joten tuntuu luontevalta jatkaa englanniksi.

 

I do not want to start counting my pen pals, there is definitely over 20 of them, maybe even over 30. I write approximately 2 to 3 letters per week, and that is also the amount I receive letters. It is nice that there are different types of pen pals; some write often and shorter letters, and some might take months to reply, but then the letter is usually long and apologetic. I write to four or five people in Finnish and to others in English. My language skills could be sufficient for writing in Swedish or Estonian, but I haven’t yet had the chance to use those in letters. My pen pal in Sweden writes in Finnish, and my Estonian pen pals write in English, since that is the language we started writing in when I didn’t know Estonian yet.

Postin saapuminen on aina mukava tapahtuma, huomaan jopa kyttääväni ovisilmässä kun kuulen hissin äänen tai vilkuilevan pihalle josko postikärryä näkyisi. Olen harvoin kotona iltapäivällä, mutta kun olen niin odotan innoissani postia. Nykyisin posti tulee meille siitä kolmen-neljän aikaan. Useimmitenhan postin mukana tulee jotain muuta kuin henkilökohtaisia kirjeitä, ja silloin se on aina yhtä suuri pettymys!

The arrival of mail is always an event I anticipate. I realize I am stalking the hallway from the peeking hole on the door when I hear the elevator or see the mailman in the yard. I am very seldom at home in the afternoons, but when I am, I anxiously wait for the mail to arrive. Our mail arrives around three or four p.m. Usually there’s no personal letters in the mail, and then the disappointment is enormous!

Tarroja Tsekeistä

Washi-teippiä

Kirjeenvaihtoon liittyy omalta osaltani myös olennaisesti kirjeisiin liittyvien asioiden hamstraaminen. Tarra-, koristeteippi-, kirjepaperi-, kirjekuori- ja koristevarastoni pullistelevat liitoksissaan. Kuitenkin käytän niitä kaikkia, joten aina voi hyvällä syyllä ostaa lisää! Etenkin kirjepaperia on nykyään hankala löytää. Kirjakauppojen alennusmyynneistä tai satunnaisesti tavarataloista voi löytää muutaman sikakalliin setin, tai sitten voi tehdä löytöjä kirppareilta, kun ihmiset haluavat eroon 90-luvun kirjeseteistään. Ulkomaiset nettikaupat myyvät jos minkälaista kirjepaperia, etenkin Aasiasta saa tilattua edullisesti. Yleensä käytän kirjeisiini kirjepaperia, ja jos satun kirjoittamaan kotona, niin myös koristelen kirjepaperien valkoiset puolet teipeillä ja tarroilla. Joskus kuitenkin käy niin, että kirjoitan koneella tai sitten tylsälle ruutupaperille, eli ei kirjeenvaihto vaadi koristeellisuutta!

Kirpparilta löytyneitä kirjepapereita

For me, pen palling includes a lot of hoarding. The storage for the stickers, decorative tapes, stationery, and envelopes is becoming too full. Eventually I do use them a lot, so maybe the hoarding doesn’t matter, and I can buy more stuff with a clear conscience! Especially stationery is nowadays difficult to find. The book store sales or department stores sometimes have excess stationery, some very expensive letter sets, or then you can find some stationery at flea markets when people are trying to get rid of their 90s letter set stashes. Online stores abroad sell all kinds of letter-writing stuff, especially from Asia you can order stationery for a reasonable price. I usually use decorative stationery, and if I am writing at home, I also use washi/deco tape and stickers to decorate the blank sides of the papers. Sometimes I might type a letter or then write on a boring white paper, so pen palling does not require decorations!

Luotettavia ja samanhenkisiä kirjekavereita löytää nykyisin netistä. Muistan, kun 90-luvulla oli sellainen järjestö kuin IYS (International Youth Service), jolta sai maksua vastaan ulkomaalaisten kirjekavereiden osoitteita. Aika randomina sitten sai osoitteen toivomastaan maanosasta. Netti on kyllä valtavasti helpottanut, ja seulonta on helppoa. Jos haluaa löytää 25-30-vuotiaan swahilia puhuvan kenialaisen naisen, joka harrastaa käsitöitä, niin varmasti netistä löytyy. Kirjekaverisivustoja on monta, ja lisäksi ainakin Facebookissa löytyy kirjekaveriryhmiä. Yksi mielestäni hyvä sivuston on Interpals.net ehkä juuri siellä olevien filttereiden takia. Hakuaan ja preferenssejään pystyy rajoittamaan todella tarkasti. Esim. jos ei halua yhteydenottoja uusiseelantilaisilta naisilta, niin siitä vaan filtterit käyttöön. Ehkä sitä karsintaa kannattaa harrastaa siinä mielessä, että kirjekaverien 

kiinnostuksenaiheet kohtaavat, silloin varmemmin syntyy 
                                                     mielenkiintoisia keskusteluita!

Kirjeiden kirjoittelua Malagan rannalla

  

You can find reliable and like-minded pen pals in the Internet. I remember an organization from the 90s called IYS (International Youth Service) that provided pen pal addresses for a fee. Pretty randomly they sent you an address from the continent requested. The Internet has definitely made it easier to acquire pen pals, and it is easy to browse through them according to specific chosen restrictions. If you want to correspond with a 25 to 30-year-old female from Kenya who speaks Swahili and does handicrafts, it is easy to find one. There are several pen pal sites and Facebook has many pen pal groups to join. A website I like, basically because of the efficient filters, is Interpals.net where you can filter people according to your wishes and preferences. If you do not wish to be contacted by females from New Zealand, you can block them out with the filters. Maybe this kind of elimination is encouraged when it comes to interests, since mutual interests guarantee that the pen pal relationship will last longer and ensure that you have something to talk about.

Mitä tämä harrastus sitten maksaa tässä alati korottuvien postimaksujen maassa? Yksi postimerkki ulkomaille maksaa ylihuomisesta alkaen 1,20€, ja useimmiten kirjeet ovat sen verran kevyitä, että tuo yksi riittää. Lisäksi rahaa menee ylimääräiseen tilpehööriin (tillbehör = tarvikkeet) ehkä jopa kympin kuukaudessa. Lähettelen kirjeiden mukana usein jotain pientä, kuten kuvia, kortteja, teetä ym. Parikymmentä kirjettä kuukaudessa on siis postimaksuina 24€ ja siihen päälle koristelut. Joskus tosin tulee lähetettyä pakettejakin mutta ne ovat tolkuttoman kalliita. Kerran lähetin teetä Hong Kongiin, ja parin euron teepaketin lähettäminen maksoi 9,70€! Joka tapauksessa kovin kalliista harrastuksesta ei voi puhua kun miettii, mitä kaikkea harrastuksesta saa!

Joulukortit kirjekavereille jouluksi 2014

Prahasta löytyneet kirjepaperit

So what does this pen palling hobby cost in this land of frequently rising postal fees? One stamp abroad costs 1,20€ starting from the day after tomorrow, and usually letters are light enough to be carried with that one stamp. On top of stamps, money goes to all kinds of extras, maybe around 10€ per month. I often send some small items with my letters, like pictures, cards, tea, etc. Around 20 letters per month equals around 24€ per month in postal fees. Sometimes I do send packages as well, but they are ridiculously expensive. Once I sent a package of tea to a pen pal in Hong Kong, and the tea that cost a few euros, cost like 9,70€ to send! In any case pen palling is not an expensive hobby when you consider everything it gives you!

Prahassa kahvila Kaabassa kirjoittamassa kirjeitä

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on valottaa tätä joidenkin mielestä hassua harrastustani, joka nielee kyllä melkoisen paljon aikaakin. Osaan toki hyödyntää esimerkiksi junamatkat ja reissut ylipäätään kirjoittamiseen, ja harvoin edes kirjoitan koko kirjettä yhdeltä istumalta. Ehkä tämä kirjoitus innoitti jonkun hankkimaan itselleen kirjekaverin! Rohkeasti mukaan vain meihin postin pelastajiin! :)

The meaning of this blog post is to bring light to my slightly odd hobby, that takes up a considerable amount of time. Of course I can make good use of train rides and other trips and write wherever and whenever. I seldom finish a letter in one standing. Maybe this blog post inspired someone to find a pen pal! Just jump in and join us who want to save the postal services!