Lomakuulumisia / Vacation update

Pitkästä aikaa kirjoittelen. Tulin hankkineeksi uuden älypuhelimen joten ehkä tulee helpommin päivittäneeksi blogia kun kuvat siirtyvät automaattisesti pilvipalveluun. Muutenkin olisi hyvä herätellä blogia eloon kun suunnittelin osallistuvani tämän kevään Salainen neuleystävä -tempaukseen, pitkästä aikaa.

   

It's been a long time since I last posted anything. I just bought a new smart phone so maybe I'll update more frequently now because the pictures are automatically moved to a cloud storage. Anyway it would be a good idea to revive this blog because I thought I'd take part in a secret knitting pal -project. I haven't participated in some time.


Ensinnäkin kuulumisia. Muuton jälkeen olen sopeutunut maaseutuelämään loistavasti, en ole yhtään kaivannut pääkaupunkiseudun ruuhkaista joukkoliikennettä tai asemanseutujen epämääräistä tunnelmaa. Täällä maalla mieli lepää vaikka jatkuvasti on jotain hommaa mitä pitäisi tehdä. Tälläkin hetkellä alakerrassa kylpyhuoneessa häärää putkimies joka korjaa hajonneita putkia. Sattui kunnon vesivahinko kun vähän uudenvuoden jälkeen putket jäätyivät ja tietysti olimme vielä Kanarialla silloin. Aina jotakin hajoaa ja jossain sisätiloissa sataa kun joku on poissa!

First of all what's going on. After the move I've adapted to the countryside life well, I don't miss the crowded public transport or the dingy stations of the metropolitan area. The mind is at ease here in the countryside even though there's constantly something to do around the house. For example right now there's a plumber downstairs in the bathroom fixing the plumbing that bursted in the beginning of the year due to the freezing temperatures. Everything happens to break just when we are away!

Arkipäivät kuluvat nopeasti, sillä olen töissä ja työmatkoilla välillä 5:45 - 18:00. Sen jälkeen olen näinä kahtena ensimmäisenä tämän vuoden työviikkona yrittänyt jaksaa liikkua jotenkin. Olen käynyt uimassa ja hiihtämässä. Kahteen viikkoon on mahtunut jo 25 km hiihtoakin, lyhyitä pätkiä tosin. Uintikilometrejä on tullut kolme. Nyt olen aloittanut oikein tehotreeniprojektin ja aktiivisuuttani seuraa orjapiiskuriranneke sekä tietysti kaikki mahdolliset puhelinsovellukset kuten HeiaHeia, Sports Tracker sekä GoogleFit. Toistaiseksi HeiaHeia kertoo, että olen saasvuttanut tänä vuonna 136% tavoitteestani urheilla 5 tuntia viikossa. Aktiivisuusranneke on vähän eri mieltä, sillä vuoden tavoitteesta on saavutettu 87%. Toisaalta rannekkeella on erilainen laskutapa. Saadakseni tason 2 aktiviisuuden täyteen täytyy esim. mennä kolmen tunnin kävelylle tai uida 1,5 km ja lisäksi seistä töissä ja kävellä useille julkisille kulkuneuvoille. Yhtenä päivänä sain aktiivisuuden juuri ja juuri täyteen kun ensin seisoin töissä 5h, istuin noin 1,5h, olin 40 min vesijumpassa, 30 min kuntosalilla, josta kävelin juoksumatolla 20 min ja soudin 10 min. Lisäksi vielä uin 10 min. Kävelin tuon päivän aikana yhteensä päivän aikana noin 15000 askelta, ja rannekkeen mukaan kulutin 2382 kaloria. Eilenkin sain tavoitteen juuri ja juuri sataan prosenttiin kun kävin 1 h 22 min verkkaisella hiihtolenkillä sekä 40 min reippaalla 4 km sauvakävelyllä. Lisäksi imuroin ja pyykkäsin, tuleehan niistäkin aktiivisuutta. Eli ei tuo orjapiiskuriranneke helpolla päästä!

Workdays go by very fast because I am either at work or traveling to/from between 5.45 am and 6 pm. After this I've been trying to find energy to exercise during the past two weeks. I've been cross-country skiing and swimming. In these two weeks I've already skiid 25 kilometers and swam 3 kilometers. Nopw I've started a real project and I have an activity bracelet that tracks my activity. On top of that I make use of all possible applications such as HeiaHeia, Sports Tracker, and GoogleFit. So far, HeiaHeia says I've achieved 136% of this year's goal (5 hours of exercise per week). The activity bracelet disagrees a bit, since the goal on that is only 87%. They have a bit different methods for tracking things. In order to get a 100% activity on the bracelet, I'll need to for example go for a three-hours walk, swim for 1,5 kilometers and stand or walk around at work. One day I barely reached the 100% when I stood at work for 5 hours, sat for about 1,5 hours, was at an aqua gym class for 40 minutes, 30 minutes at the gym where I walked on the treadmill for 20 minutes and rowed for 10 minutes. On top of these I swam for another 10 minutes that day. Overall I got steps on that day 15000, and according to PolarFlow, I burned 2382 calories. Yesterday I barely reached the goal by skiing leisurely for an hour and 22 minutes and going for a nordic walking for 40 minutes (4 kilometers). I also vacuumed and did laundry, those add to the activity of course. This is a real slave driver bracelet!



Kuitenkin on kummallista, että ensimmäinenä käyttöviikkona, kun olimme La Palman saarella Kanarialla, tavoite oli tosi helppo saavuttaa vain siirtyilemällä hotellialueella paikasta toiseen sekä käymällä kävelyillä tai hotellin järjestämissä lyhyissä jumpissa.

One thing is weird, though, at La Palma, the first week using the bracelet, it was really easy to meet the 100% goal just by walking around the hotel area, going for walks and taking part in the group exercise sessions organized by the hotel.

 

Siitä pääsenkin kertomaan matkastamme. Emme ole koskaan aiemmin olleet yhdessä puolisoni kanssa pakettimatkalla, jossa olisi All Inclusive -hotelli. Kuitenkin matka osoittautui aivan mahtavaksi, oli hienoa kun ei tarvitse joka päivä pohtia, mistä saisi ruokaa. Usein tuntuu että ruokapaikkaa ruvetaan etsimään liian myöhään, ja sitten nälkä tekee kiukkuiseksi ja jostain syystä mikään ei kelpaa. Tuntuuko tutulta? Hotellimme sijaitsi keskellä banaaniplantaaseja meren äärellä, joten ympärillä ei mitään ravintoloita tai edes kylää olisi ollutkaan. Hotellilta pääsi bussilla kyllä käymään muissakin paikoissa, enkä olisikaan halunnut jumittaa hotellilla kokonaista viikkoa, kuten monet turistit tuntuivat tekevän. Ei ole mielestäni mitään järkeä lähteä ulkomaille lomalle, vieraaseen maahan ja vieraaseen kulttuuriin mikäli ei aio tutustua siihen.

Which lead me to talk about our trip to the Canary Islands. We've never before been to a package deal all inclusive -trip with my fiance. The trip was really great, it was wonderful not to have to think about where to find food, and which restaurant to go to. Often it seems that you are looking for a place to eat too late, and hunger makes everything more difficult! Does it sound familiar? The hotel was located in the middle of banana plantations by the sea, so there were no restaurants or even a village nearby. There was a bus connection from the hotel to other locations, and I wouldn't have wanted to be stuck at the hotel anyway, like many tourists seemed to be doing. I think it doesn't make sense to travel abroad to a different country and a different culture without getting to know it.

Säät eivät olleet erityisen hyvät sillä suurin osa päivistä oli todella tuulisia. Tarkoitan todella tuulisia. Sillä lailla että kun yritimme eräänä päivänä mennä altaalle rantatuoliin lukemaan, niin tuolit ja pöydät ja drinkitkin lentelivät. Luovutimme ja menimme huoneeseemme lukemaan. Yksi suomalaisturisti sanoi osallistuneensa hotellin zumbatunnille saadakseen edes hetkeksi villapaidan pois päältään. No, se nyt oli ehkä vähän liioittelua. Lämpötila oli noin 20 astetta mutta tuuli tietenkin teki siitä kylmemmän tuntuisen. Kuitenkin kävimme paljon kävelyillä, yleensä pärjäsi shortseilla/hameella sekä t-paidalla ja sandaaleilla, huivin saattoi kietoa harteille jos tuli vilu. Osallistuimme kävelyretkelle vuorilla olevassa kansallispuistossa ja ilman ryhmää kävelimme yhtä tulivuorireittia muutaman tunnin.

The weather was not that good due to heavy wind on most days. I mean really heavy wind. One day we attempted to read at the pool area in sunbeds, but the sunbeds, tables, and even drinks went flying. So we gave up and read books in our hotel room. A Finnish tourist said she participated in the zumba lesson at the hotel just so that she could lose her sweater for a while. That sound a bit like exaggerating to me. The temperature was around +20 celcius degrees but due to the wind it felt colder. We went for a lot of walks, and usually I wore shorts or a short skirt, a t-shirt and sandals, and that was enough. You could always wrap a shawl around your shoulders if it felt too chilly.We took part in a hiking trip on the mountains in a beautiful national park, and one day we hiked without a group on a volcano trail for a few hours.

La Palma on todella kaunis saari, eikä siellä ole niin paljon turisteja kuin monilla muilla Kanariansaarilla. Hotellialue oli valtava ja ruoka oli erinomaista. Tuli syötyä ihan liikaa ja jatkuvasti oli ähky. Myös juomat kuuluivat hintaan, ja niitäkin tuli kittailtua, etenkin roseviiniä ja cavaa. Näin opikelijamentaliteetilla varustettujen matkalaisten mielestä kaikki irti mikä lähtee ja koska kaikki tuntui ilmaiselta, niin piti jatkuvasti olla syömässä ja juomassa. Loppujen lopuksi uskon että matka tuli halvemmaksi all inclusivcella kuin että ruoat ja juomat olisi pitänyt ostaa erikseen ja matkat ja majoitus erikseen. Suunnittelin jo että lähdemme Dominikaaniseen Tasavaltaan saman hotelliketjun all inclusive -matkalle!



La Palma is a truly beautiful island, and there's less tourists than on most of the other Canary Islands. The hotel area was huge and the food was excellent. We at too much all the time, and even the drinks were included. I especially enjoyed plenty of rosé wine and cava. When you think like a student, and everything feels free, you end up eating and enjoying the drinks all the time! In the end I believe this kind of package deal was cheaper than if we would've bought all meals, accommodation, and flights separately. I am already planning our next all inclusive trip to The Dominican Republic, where they have the same hotel chain!

Oon mä kyllä aika hyvä suunnistajakin

Tänään ajattelin toissapäivän Mertaranta ja legendat –ohjelman innoittamana kirjoittaa suunnistuksesta, johon puolisoni on minut temmannut mukaan. Tällä viikolla oli ohjelmassa Minna Kaupin päivä, ja siinä on nainen minun makuuni. Olen jo vuosia seurannut hänen uraansa ja ihailen hänen tahdonvoimaansa ja selviytymiskykyään. Minusta ei olisi moiseen mediamyllytykseen tai yksityiselämän tonkimisen aiheuttamasta kurjasta olosta selviytymiseen! Meillä on Minnan kanssa paljon yhteistä… Olemme samanikäisiä, olemme kieltenopettajia ja harrastamme suunnistusta. Minnan sivuja voi käydä katselemassa täältä: http://www.minnakauppi.com/

Today I thought I’d write about orienteering, which I’ve been pulled into by my spouse. The day before yesterday I watched a TV-show called Mertaranta ja legendat (Mertaranta and the legends) where famous Finnish athletes tell about their lives. On this week’s show there was the orienteer Minna Kauppi on the spotlight. I really admire her! I’ve been following her career for years and I admire her will and survival skills. I wouldn’t have what it takes to survive being talked about in the media and having your personal life poked around all the time.  We have some things in common with Minna; we are the same age, we are both language teachers, and orienteering is our hobby. Minna’s page can be viewed here: http://www.minnakauppi.com/

 

Lisäksi suunnistuksesta kiinnostuneille voisin linkata tähän tuttavani Outin blogin: http://outihytonen.blogspot.fi/ Outin kanssa oltiin samaan aikaan Tarton yliopistolla vaihdossa, ja siellä tutustuttiin.

Another interesting orienteer is a friend of mine, Outi, with whom I was an exchange student in Tartu at the same time. Her blog can be found here: http://outihytonen.blogspot.fi/

 

Aiemmin en edes tiennyt suunnistuksen olevan urheilulaji, sillä se oli aina ollut tavallinen osa partiotoimintaa. Olen pienestä lähtien harrastanut partiota. Suunnistusta harjoiteltiin aina muutaman kerran vuodessa, ja lisäksi retkikohteissa oli usein suunnistustehtäviä. Retkipaikkoihin piti aina löytää kartan ja kompassin avulla parkkipaikalta tai bussipysäkiltä. En muista, että minulla olisi ollut mitään erityisen negatiivisia tunteita suunnistamista kohtaan kuten joillakin, jotka väittivät ”mä aina kuitenkin eksyn”. Yleensä löysin perille ihan mukiinmenevästi. Sitten isompana opetin itse suunnistustaitoja pienille partiolaisille.

A few years back I didn’t even know orienteering was a competition sport, since it had always been a natural part of scout activities. I’ve been a scout since I was ten. We practiced orienteering a few times per year, and at all the camps we had orienteering tasks. The campsites were reached by the help of a map and a compass from the parking lot or the bus stop. I don’t remember having any negative thoughts about orienteering, like some scouts, who claimed “I always get lost anyway”. Usually I did find my way to the right destination. When I was older, I taught orienteering to younger scouts.

 Suunnistaminen oli sellainen asia, joka vaan kuului partiotoimintaan; taidon avulla löysi minne oli menossa. Vasta kun tutustuin puolisooni tajusin että suunnistaa voi muutenkin kuin partiossa. Kävimme ensimmäisen kerran yhdessä iltarasteilla syksyllä 2009. Siitä se sitten lähti se suunnistusharrastus.

Orienteering to me was something that just belonged to being a scout: with this skill you found the places you were supposed to. When I met my spouse, who took me to my first evening orienteering event in 2009, I started orienteering as a hobby!

Muutama vuosi kävin iltarasteilla satunnaisesti, ja seurasin mukana kilpailuihin huoltojoukkona. Sitten kaveriporukan Venla-joukkueesta puuttuikin joku, ja he soittivat minulle kysyäkseen mukaan. Silloin osallistuin ensimmäistä kertaa Venlojen viestiin. Kokemus oli tosi kiva! Silloin sain mennä lyhimmän osuuden neljästä. Seuraavanakaan vuonna en ollut ajatellut osallistuvani kunnes joku tutun tutun joukkue oli jälleen vajaa, ja taas sitä mentiin. Silloin meidän joukkueesta puuttui toinenkin tyyppi, ja suunnistajapankin kautta sinne eksyi joku varamiehenä Suomeen matkustanut ulkomaalainen, jota ei ilmeisesti haitannut meidän harrastelijamaisuus, kunhan pääsi metsään. Meidän joukkueen tavoitteena oli päästä hyväksytysti maaliin, ja tämä ulkomaalaisvahvistus oli innoissaan kun oli nostanut meidän joukkueen sijoitusta useilla sadoilla sijoilla. :D

A few years I attended orienteering events every now and then, and I tagged along to the competitions, acting as the service team for my spouse. Then a team participating in the Venla-relay was one person short, and a friend of mine called me and asked if I could take part in their team. This was really a great experience! In my first venla-competition I got to go the shortest leg of the relay. The next year I hadn’t thought of participating, but again a friend’s friend’s team was missing an orienteer, and there I went again. That year we were missing another person, so we got one foreigner from the “orienteer bank” to run for us. She was the backup-orienteer for some team from abroad, and she was just happy to be able to take part in the competition, she didn’t mind that our goal was just to get to the finish line. She was really excited that she raised our rank by some two hundred places. :D

Viime vuonna olin ensimmäistä kertaa venloissa ihan suunnitellusti, alusta alkaen joukkueen jäsenenä ilmoittautuneena. Silloin sain osuudekseni ankkuriosuuden, joka oli vielä erityisen pitkä. Yhteislähtö oli jännittävä tapahtuma, ja oli hilkulla että olisimme ehtineet viimeiseen vaihtoon. Kuitenkin vaihto suljettiin kun meidän kolmososuus oli metsässä, ja jouduin jännittäen seisoskelemaan karttani viereen satojen muiden suunnistajien kanssa odottaen lähtölaukausta. Olin ankkuriosuudella kaksi tuntia ja seitsemäntoista minuuttia, mutta maaliin päästiin! Loppusuoralla jaksoin vähän juostakin, vaikka suurimmaksi osaksi menin reitin kävellen. Ystäväni laittoi ehkä kuukausi sitten viestiä venla-joukkueellemme että mennäänkö tänä vuonna samalla porukalla uudestaan. Vastasin että tietenkin! Lappeenranta, here we come!

Last year was the first year I was had actually planned to take part in the Venla-relay from the beginning. I had the last leg of the relay to orienteer, which was exceptionally long. The second start was nerve-wrecking, and it had been close that I wouldn’t have ended up in the second start, but the third participant in our team was still in the forest when the exchange closed. I was standing beside my map before the second start with hundreds of other women waiting for the start. It took me two hours and seventeen minutes to find all the control points on my leg, but we did get to the finish line! I even had some strength to run the last few hundred meters to the finish line, even though I had mostly been walking in the forest. My friend sent our previous team a message about a month ago asking whether we should attend this year’s competition with the same team, and I immediately answered: I’m in! Lappeenranta, here we come!

Olen aina ollut kiinnostunut kartoista, ja minulla on karttojen ja reittien suhteen hyvä kuvamuisti. Yleensä päädyn ulkomaanreissuillakin olemaan se, joka kulkee kartta kädessä ja hoitaa koko porukan oikeaan paikkaan. Haaveena olisi hankkia seinälle valtava maailmankartta, johon voisi merkitä paikat, joissa on käynyt. Suomikin olisi hyödyllinen! Olen kerännyt googlemapsiin sellaista kirpputorikarttaa Suomesta, ja juuri äsken päivittelin sinne Turun kirppareita, sillä huomenna suuntaan yhden yön reissulle Turkuun.

I’ve always been interested in maps, and I have a good picture memory when it comes to maps and routes. When abroad, I am most likely the one with a map in my hand leading the group to wherever they want to go. I would love to buy a huge world map, hang it up on the wall, and tag the places I’ve been to. A map of Finland would be nice, too! I’ve been creating a googlemaps map of second hand stores in Finland, and I just updated it for Turku, since I am going to Turku for a short visit tomorrow.

Nyt kun meillä on auto, on helpompi päästä iltarasteille ja talvella korttelirasteille! Liian harvoin tulee kyllä silti lähdettyä, korttelirastit kun ovat niin aikaisin sunnuntaisin, jolloin olen usein joko muualla tai priorisoin nukkumista.  Kohtahan se varsinainen suunnistuskausi alkaa ja pääkaupunkiseudulla on taas iltarasteja lähes joka iltana. Syksyisin en tykkää enää liikkua metsässä kun kammoan hirvikärpäsiä. Niitä ei kyllä ollut lapsuudessani! Mokoma riesa kyllä.

Now that we have a car, it is easier to get to the orienteering events. Still I realize I don’t attend them as often as I would like, maybe because the events here in the winter are always early on Sunday mornings, when I am often elsewhere or prefer to prioritize sleeping! The orienteering season starts in April, and then there will be more events, nearly every evening here in the capital area. In autumn time, I don’t like to spend time in the forest because of the vicious deer flies. I am sure we didn’t have them in my childhood! They are a nuisance. 

Suunnistus on kyllä mielestäni Minnan myötä tullut tunnetummaksi. Mertaranta ja legendat –ohjelmasta Minnan sanoin: ”Mä toivoisin et mä oisin semmonen esikuva, et tää meidän laji on tosi kova ja siisti laji”. Minulle Minna ainakin on esikuva, sellainen reipashenkinen ja sitkeä ihminen, joka vaikeuksista huolimatta on iloinen ja nauravainen. Kaikki siis suunnistamaan, se on oikeesti kova ja siisti laji. :)

Minna has made orienteering more tangible to the public. In the TV-show Minna said: “I wish I could be a sort of role model for orienteering, that it is a really tough and cool sport”. To me, she is a role model, a woman who is brave and tough, and is always happy and laughs even though faced with difficulties in life. So everyone go try orienteering out, it is a really cool hobby! :)