Kirjeenvaihdosta / about pen palling

Postin saamisen riemu

Kirjeenvaihtoharrastuksesta kertoessani saan kuulla monenlaisia reaktioita, suurin osa on yllättyneitä "vieläkö joku kirjoittaa kirjeitä" mutta positiivisia "onpa hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin". En kylläkään koe tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, nykyisissäkin ihmissuhteissa voisin parantaa laatua näkemällä ihmisiä useammin. Ennen kaikkea motivaatio kirjeenvaihtoharrastuksen elvyttämiseen oli maailman kokeminen ja uusien näkökulmien omaksuminen. Kirjeenvaihto on edullinen tapa matkailla, vaihtaa ajatuksia ja kokea uutta. Aikuisena kirjeenkirjoittajana tulee kirjoitettua todella erilaisia asioita kuin muinoin 90-luvun teininä, jolloin minulla oli kolmisenkymmentä kirjekaveria. Nyt, aikuisena, huomaa kirjoittavansa maailman tapahtumista, ruotivansa maailman politiikkaa, keskustelevansa erilaisista uskonnoista ja eri kulttuurien tavoista ja traditioista. Se on todella antoisaa!

2015 joulukortit vessan ovessa ja eteisen korttiseinää

When I tell people that writing snail mail letters is a hobby of mine, the reactions are mostly surprised ”oh, someone still writes letters!” yet positive “why, that’s a good way to get to know new people”. I don’t feel the need to get to know new people; there’s enough work to  enhance the quality of the existing ones as it is! First and foremost the motivation to revive pen palling as a hobby arose from the will to experience the world and to adapt new ways of viewing the world. Pen palling is an inexpensive way to travel, exchange ideas, and experience new things. As an adult writing letters the content of the letters is really different from the letters I sent when I was a teenager in the 90s, when I had around 30 pen pals. Now, as a grown-up, I realize I am writing about the events of the world, discussing world politics, talking about religions, and getting to know other cultures’ customs and traditions. It is extremely rewarding!

        

Kuopiosta ostamiani kortteja ja oikealla saamani postikortti

(ja mun motto on magneetissa!)

Tähän mennessä olen tavannut vain yhden kirjekavereistani, espanjalaisen Gisellen, jonka kanssa olen kirjoitellut jo vuosia. Kirjeitse oppii tuntemaan ihmisiä mielestäni usein jopa paremmin kuin kasvotusten. Kirjeisiin kerrotaan usein enemmän. Väitän tuntevani useita kirjekavereitani paremmin kuin livekavereita. Ehkä juuri siksi kirjoittelenkin erään lapsuudenystäväni kanssa kirjeitä, vaikka etäisyyttä meillä on alle 200km; kirjeessä tulee sanottua enemmän, ja pysyy huomattavasti paremmin kärryillä toisen elämästä kuin esim. naamakirjan perusteella.

So far I’ve met only one of my pen pals, Giselle from Spain, with whom I’ve been writing for years. In my opinion, through letters you get to know people even better than face-to-face. I propose that I know some of my pen pals better than my irl friends! Maybe this is why I am writing letters with a childhood-friend of mine, even though the distance between us is merely less than 200km; in a letter you tend to say more, elaborate more, and you keep up with the other person’s life better than for example through Facebook.

Laitamme eteisen seinälle kaikki saamamme postikortit!

En rupea laskemaan kirjeystäviäni, on niitä yli 20 ehkä jopa yli 30. Kirjoitan keskimäärin 2-3 kirjettä viikossa, saman määrän tietenkin saan kirjeitä. On mukava, että on kirjekavereita joka lähtöön, jotkut kirjoittavat ennemmin lyhyitä kirjeitä ja usein, toisilla taas saattaa vierähtää muutamakin kuukausi, mutta kirje on silloin aina pitkä ja pahoitteleva. Kirjoittelen neljälle-viidelle ihmiselle suomeksi ja muille englanniksi. Ehkä kielitaito riittäisi kirjoittaa myöskin ruotsiksi tai viroksi, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoitella niillä kielillä, sillä Ruosissa asuva kirjekaverini kirjoittaa suomeksi ja virolaiset ystäväni taas englanniksi, koska silloin kirjeystävyyden alkuvaiheessa en vielä osannut viroa, joten tuntuu luontevalta jatkaa englanniksi.

 

I do not want to start counting my pen pals, there is definitely over 20 of them, maybe even over 30. I write approximately 2 to 3 letters per week, and that is also the amount I receive letters. It is nice that there are different types of pen pals; some write often and shorter letters, and some might take months to reply, but then the letter is usually long and apologetic. I write to four or five people in Finnish and to others in English. My language skills could be sufficient for writing in Swedish or Estonian, but I haven’t yet had the chance to use those in letters. My pen pal in Sweden writes in Finnish, and my Estonian pen pals write in English, since that is the language we started writing in when I didn’t know Estonian yet.

Postin saapuminen on aina mukava tapahtuma, huomaan jopa kyttääväni ovisilmässä kun kuulen hissin äänen tai vilkuilevan pihalle josko postikärryä näkyisi. Olen harvoin kotona iltapäivällä, mutta kun olen niin odotan innoissani postia. Nykyisin posti tulee meille siitä kolmen-neljän aikaan. Useimmitenhan postin mukana tulee jotain muuta kuin henkilökohtaisia kirjeitä, ja silloin se on aina yhtä suuri pettymys!

The arrival of mail is always an event I anticipate. I realize I am stalking the hallway from the peeking hole on the door when I hear the elevator or see the mailman in the yard. I am very seldom at home in the afternoons, but when I am, I anxiously wait for the mail to arrive. Our mail arrives around three or four p.m. Usually there’s no personal letters in the mail, and then the disappointment is enormous!

Tarroja Tsekeistä

Washi-teippiä

Kirjeenvaihtoon liittyy omalta osaltani myös olennaisesti kirjeisiin liittyvien asioiden hamstraaminen. Tarra-, koristeteippi-, kirjepaperi-, kirjekuori- ja koristevarastoni pullistelevat liitoksissaan. Kuitenkin käytän niitä kaikkia, joten aina voi hyvällä syyllä ostaa lisää! Etenkin kirjepaperia on nykyään hankala löytää. Kirjakauppojen alennusmyynneistä tai satunnaisesti tavarataloista voi löytää muutaman sikakalliin setin, tai sitten voi tehdä löytöjä kirppareilta, kun ihmiset haluavat eroon 90-luvun kirjeseteistään. Ulkomaiset nettikaupat myyvät jos minkälaista kirjepaperia, etenkin Aasiasta saa tilattua edullisesti. Yleensä käytän kirjeisiini kirjepaperia, ja jos satun kirjoittamaan kotona, niin myös koristelen kirjepaperien valkoiset puolet teipeillä ja tarroilla. Joskus kuitenkin käy niin, että kirjoitan koneella tai sitten tylsälle ruutupaperille, eli ei kirjeenvaihto vaadi koristeellisuutta!

Kirpparilta löytyneitä kirjepapereita

For me, pen palling includes a lot of hoarding. The storage for the stickers, decorative tapes, stationery, and envelopes is becoming too full. Eventually I do use them a lot, so maybe the hoarding doesn’t matter, and I can buy more stuff with a clear conscience! Especially stationery is nowadays difficult to find. The book store sales or department stores sometimes have excess stationery, some very expensive letter sets, or then you can find some stationery at flea markets when people are trying to get rid of their 90s letter set stashes. Online stores abroad sell all kinds of letter-writing stuff, especially from Asia you can order stationery for a reasonable price. I usually use decorative stationery, and if I am writing at home, I also use washi/deco tape and stickers to decorate the blank sides of the papers. Sometimes I might type a letter or then write on a boring white paper, so pen palling does not require decorations!

Luotettavia ja samanhenkisiä kirjekavereita löytää nykyisin netistä. Muistan, kun 90-luvulla oli sellainen järjestö kuin IYS (International Youth Service), jolta sai maksua vastaan ulkomaalaisten kirjekavereiden osoitteita. Aika randomina sitten sai osoitteen toivomastaan maanosasta. Netti on kyllä valtavasti helpottanut, ja seulonta on helppoa. Jos haluaa löytää 25-30-vuotiaan swahilia puhuvan kenialaisen naisen, joka harrastaa käsitöitä, niin varmasti netistä löytyy. Kirjekaverisivustoja on monta, ja lisäksi ainakin Facebookissa löytyy kirjekaveriryhmiä. Yksi mielestäni hyvä sivuston on Interpals.net ehkä juuri siellä olevien filttereiden takia. Hakuaan ja preferenssejään pystyy rajoittamaan todella tarkasti. Esim. jos ei halua yhteydenottoja uusiseelantilaisilta naisilta, niin siitä vaan filtterit käyttöön. Ehkä sitä karsintaa kannattaa harrastaa siinä mielessä, että kirjekaverien 

kiinnostuksenaiheet kohtaavat, silloin varmemmin syntyy 
                                                     mielenkiintoisia keskusteluita!

Kirjeiden kirjoittelua Malagan rannalla

  

You can find reliable and like-minded pen pals in the Internet. I remember an organization from the 90s called IYS (International Youth Service) that provided pen pal addresses for a fee. Pretty randomly they sent you an address from the continent requested. The Internet has definitely made it easier to acquire pen pals, and it is easy to browse through them according to specific chosen restrictions. If you want to correspond with a 25 to 30-year-old female from Kenya who speaks Swahili and does handicrafts, it is easy to find one. There are several pen pal sites and Facebook has many pen pal groups to join. A website I like, basically because of the efficient filters, is Interpals.net where you can filter people according to your wishes and preferences. If you do not wish to be contacted by females from New Zealand, you can block them out with the filters. Maybe this kind of elimination is encouraged when it comes to interests, since mutual interests guarantee that the pen pal relationship will last longer and ensure that you have something to talk about.

Mitä tämä harrastus sitten maksaa tässä alati korottuvien postimaksujen maassa? Yksi postimerkki ulkomaille maksaa ylihuomisesta alkaen 1,20€, ja useimmiten kirjeet ovat sen verran kevyitä, että tuo yksi riittää. Lisäksi rahaa menee ylimääräiseen tilpehööriin (tillbehör = tarvikkeet) ehkä jopa kympin kuukaudessa. Lähettelen kirjeiden mukana usein jotain pientä, kuten kuvia, kortteja, teetä ym. Parikymmentä kirjettä kuukaudessa on siis postimaksuina 24€ ja siihen päälle koristelut. Joskus tosin tulee lähetettyä pakettejakin mutta ne ovat tolkuttoman kalliita. Kerran lähetin teetä Hong Kongiin, ja parin euron teepaketin lähettäminen maksoi 9,70€! Joka tapauksessa kovin kalliista harrastuksesta ei voi puhua kun miettii, mitä kaikkea harrastuksesta saa!

Joulukortit kirjekavereille jouluksi 2014

Prahasta löytyneet kirjepaperit

So what does this pen palling hobby cost in this land of frequently rising postal fees? One stamp abroad costs 1,20€ starting from the day after tomorrow, and usually letters are light enough to be carried with that one stamp. On top of stamps, money goes to all kinds of extras, maybe around 10€ per month. I often send some small items with my letters, like pictures, cards, tea, etc. Around 20 letters per month equals around 24€ per month in postal fees. Sometimes I do send packages as well, but they are ridiculously expensive. Once I sent a package of tea to a pen pal in Hong Kong, and the tea that cost a few euros, cost like 9,70€ to send! In any case pen palling is not an expensive hobby when you consider everything it gives you!

Prahassa kahvila Kaabassa kirjoittamassa kirjeitä

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on valottaa tätä joidenkin mielestä hassua harrastustani, joka nielee kyllä melkoisen paljon aikaakin. Osaan toki hyödyntää esimerkiksi junamatkat ja reissut ylipäätään kirjoittamiseen, ja harvoin edes kirjoitan koko kirjettä yhdeltä istumalta. Ehkä tämä kirjoitus innoitti jonkun hankkimaan itselleen kirjekaverin! Rohkeasti mukaan vain meihin postin pelastajiin! :)

The meaning of this blog post is to bring light to my slightly odd hobby, that takes up a considerable amount of time. Of course I can make good use of train rides and other trips and write wherever and whenever. I seldom finish a letter in one standing. Maybe this blog post inspired someone to find a pen pal! Just jump in and join us who want to save the postal services!

Lautapeleistä

Parin viime kuukauden aikana on tullut pelattua paljon lautapelejä. Meillä on aktiivinen asukasneuvosto täällä opiskelija-alueella ja peli-iltakin järjestetään joka toinen viikko. Tässäpä muutamia kommentteja pelatuista peleistä!

During the past few months I’ve played a lot of board games. We have an active resident council here since these are student apartments, and a game night is organized every other week. So here are some comments of the games I’ve tried!

Salaisuuksien saari

 

Pelissä kaikki pelaajat tekevät yhteistyötä saadakseen aarteet pelastettua ennen saaren uppoamista. Hauska idea kyllä – kaikki vastaan pelilauta -  ja toimiva toteutus mutta tarpeeksi monesti pelattuna ei juuri ole yllätyksiä ja peli alkaa toistaa samaa kaavaa.

All the players together attempt to rescue treasures from a sinking island. The concept is fun – all against game board, and the game itself works very well but after several games it doesn’t offer surprises and starts to repeat the same pattern.

Trivial Pursuit (2011)

Jouluna pelattiin vähän uudempaa versiota kunnon trivialista. Meidän oma vuoden ’95 genus painos on kyllä edelleen toimiva. Vuoden 2011 kysymykset tuntuivat yllättävän helpoilta, ja peli eteni huomattavasti nopeammin kuin vanhemmat versiot. Onko kysymyksiä helpotettu vai olenko vain tullut vanhaksi kun tiedän vastauksia triviakysymyksiin?

At Christmas we played a newer edition of Trivial Pursuit. Our own game is the ’95 genus version, and still works. The questions in the 2011 game seemed surprisingly easy, and the game progressed quicker than the older versions. Are the questions easier or does this mean that Iäve become old and actually know the answers to the questions?

Rakkaat naapurit

Tämä peli löytyi kirpparilta, ja nimen perusteella nappasin sen mukaani ja lahjoitin kerhohuoneellemme. Tottakai tämännimistä peliä pitääkin pelata rakkaiden naapureiden kanssa! Pelissä on neljä naapurusta, jotka kilpailevat keskenään siitä, kenellä on isoin talo, nopein auto, tehokkain vene ja hehkein puoliso. Jos mukana on viides ja kuudes pelaaja, he ovat automyyjä (joka yrittää myydä kaikille luksusautojaan) sekä plastiikkakirurgi (joka parantelee kaikkien puolisoja). Korttien sattumat ovat hauskaa luettavaa ja peli naurattaa hassuudessaan. Ihan jees!

This game is from a flea market, and I decided to donate it to the club room because of the name (beloved neighbors). Of course this game needs to be played with dear neighbors! There are four neighbors in the game, and they compete against each other by upgrading their house, car, boat, and spouse. If there is a fifth and a sixth player, they are the car dealer (trying to sell all his/her luxurious cars) and plastic surgeon (trying to enhance the appearance of everyone’s spouses). The chance cards in the game are hilarious. Overall a fun game that makes you laugh!

Carcassonne

Tällä kertaa pelattiin vain peruspeliä, ei ollut edes jokea mukana. Minulla on kyllä neljä lisäosaakin, mutta vain paria niistä tulee pelattua, Torni-peliä en taida edes osata liittää peliin. Ihan mukava, vaikka ehkä jo puuduttaa pelata vain peruspeliä. Pitäisi kerätä porukka, jonka kanssa opetella hyödyntämään lisäosia!

This time we played only with the base game, even the river wasn’t in this version. I have four expansions, but they are seldom used; I’m not even sure I know the rules od the Tower expansion. The game is alright, even though it can be boring to play with only the base game. I should probably just gather a group willing to learn all the expansion rules and play a long game!

Scrabble

No tämä on klassikkopeli. Koska meillä ei ole scrabblea omana, siihen ei ehkä siksi kyllästy. Sanoja on hauska pyöritellä ja pidän kaikenlaisista sanapeleistä ja –leikeistä.

Now this is a classic. Since we don’t own scrabble, that must be the reason I’m not bored with this game. I love twisting words and creating different combinations with the letters.

Afrikan tähti

Toinen klassikko! Aina yhtä viihdyttävä suomalainen peli.

Another classic! Always a pleasant Finnish game.

Muumipeli

Tämä on vähän niinkuin Afrikan tähti. Muumimamma on hukannut omaisuuttaan pitkin muumilaaksoa, ja se joka ensimmäisenä palauttaa hillokellarin avaimen sekä jotain muuta rojua voittaa pelin. Sattumakortit ovat hauskoja ja peli on viihdyttävä.

This is sort of like the Afrikan tähti –game. Moominmamma has lost all kinds of stuff around the Moominvalley. The player who first returns the key to the jam cellar and some other stuff wins the game. The chance cards are fun and the game is entertaining.

 Outta control

Amerikkalainen ysäripeli viihdyttää edelleen. Tässä pelissä on paljon vaihtuvia sääntöjä, joita rikottuaan saa lisää nappuloita, joista tulisi päästä eroon. Välillä ei saa nousta seisomaan, välillä sanoa jotain tiettyä sanaa. Vaikuttaa vähän juomapeliltä, eikö? :D

An American 90s game entertains. In this game there are a lot of changing rules that you have to obey. If you fail to follow the rules you’ll acquire more chips of which you should try to get rid of. Resembles a drinking game, right? :D

Timeline

Tämä peli on historiafriikille omiaan. Pelaajien tulee järjestää pöydälle aikajanaan erilaisia historian tapahtumia ja siten päästä eroon korteistaan. Kortteja on todella paljon, joten ihan heti ei opi muistamaan mikä tapahtuma ajoittuu mihinkin! Todella kiva peli mielestäni.

This game it optimal for those interested in history. The players must organize various historical events on a timeline on the table and thus get rid of their cards. There are so many cards in the game that you won’t easily remember where each event is located on the timeline. I really like this game!

Menolippu Eurooppa (Ticket to Ride Europe)

Eurooppaversio ei ole itselleni niin tuttu kuin Amerikka, ehkä siksi hävisinkin tämän pelin reippaasti. Euroopassa pelin lopputulos ei ole niin selkeä kuin Amerikassa, missä pitkillä, reunoja myötäilevillä reiteillä voittaa melko varmasti. Euroopassa on liikaa muuttujia (tunnelit, laivareitit, asemat)! Pidän ”junapelistä” kuitenkin paljon, oli versio mikä hyvänsä. Pitäisi pitkästä aikaa pelata pohjoismaaversiotakin.

The Europe-version is not as familiar to me as the American version, and maybe this is why I lost this game. In Europe, the outcome of the game is not as straightforwards as in the America-version, where you can nearly every time win the game with the long lines going at the top of the board. In Europe there are so many different things that affect the outcome (tunnels, ferries, stations)! Ticket to Ride is one of my favorite games, whatever the version is. Maybe I should play the Nordic countries –version for a change.

Eldritch Horror

No olipahan pelisessio! Kuusi pelaajaa, baariympäristö, useita jaettuja viinipulloja, kuusi ja puoli tuntia pelaamista… ja häviö. Mielenkiintoinen ja kummallinen peli, joka on taidokkaasti tehty. En silti ihan päässyt kärryille mitä tapahtui milloinkin mutta perusajatuksen kyllä tajusi. Pelaisin kyllä uudestaankin!

What a game! Six players, bar surroundings, several shared wine bottles, six and a half hours of playing… and loss. A very interesting and weird game, which is skillfully executed. I still didn’t quite grasp all the moves and events but I think I got the basic hang of the game. I would definitely try this one again!

Lankavaraston kartoitus

Blogin aloittamisesta on muotoutunut yhä kasvava kynnys. Mitä oikeastaan haluan blogilta? Haluaisin että se on hienompi kuin aikaisempi blogi, haluaisin kertoa esimerkiksi kirjekavereille kuulumisiani, haluaisin esitellä harrastusprojektejani mutta haluaisin myös dokumentoida muistoja itselleni. Nyt täytyy myöntää ettei pohdinnat johtaneet oikein muuhun kuin siihen, että haluan lisätä blogin saavutettavuutta lisäämällä kieliä, eli haluan joka postauksesta tehdä edes tiivistelmän englanniksi, joskus voi toki käyttää muitakin kieliä vaikka se onkin aikaavievää. :)

The start of this blog has become an ever-rising treshold. I've been pondering what really are my goals for writing a blog. I've thought that I want a better blog than the previous one, to for example let my pen pals know what's going on in my life. I would like to present my hobby projects but also document memories for myself. I have to admit, though, that all this thinking has lead pretty much nowhere; the only certain idea is that I want to expand the approachability by wiriting in multiple languages. I will post at least a truncated version of every post in English, or then use other languages sometime, even though it is time-consuming. :)

Mistä sitten aloittaisi...?

Nyt on keskiviikkoaamu, pakkasta on täällä eteläisessä Suomessa 20 astetta mutta on kirkasta. Keskiviikkoisin voin mennä töihin vasta puoliltapäivin, joten on hyvin aikaa aloittaa bloginpito!

Muutama päivä sitten tein lankainventaarion. Lankaa on alle 10kg! Ok, 9,8 kg jos tarkkoja ollaan eli kymmenen kilon maagista rajaa hipoo. :/ Viime vuonna tsemppasin käsitöissä vasta loppuvuodesta ja sain joululahjoja urakalla valmiiksi, muuten ei juuri ole ollut aikaa neuloa. Nyt voin kuitenkin esitellä tämän vuoden lähtötilanteen.

So, where to begin...? 

It is Wednesday morning, the temperature is around -20 celcius degrees and the weather is clear. On Wednesdays I can go to work around noon, so there's time to start blogging in the morning!

A few days ago I did an inverntory on my yarn stash. I have less than 10 kilos of yarn! Ok, the amount (9,8kg) is near the magical 10 kg limit. :/ Last year I didn't have much time to knit anything, I just managed to do a huge knitting spree in the end of the year in order to finish some presents. Now I can anyway present the situation from where to start this year.

Lähtötilanne / The beginning

Valkoiset / Whites

Mustat / Blacks

Harmaat / Greys

Siniset / Blues

Vihreät / Grees

Moniväriset / Multi-colored

Lämpimät punaiset, oranssit ja keltaiset / Warm reds, oranges and yellows

 

 

 

 

vaaleanpunaiset / pinks

 

 

 

Liilat / purples