Hiihto- ja ruoanlaittolomalla / Skiing and cooking vacation

Mökki Kontiolahdella

Sotkuinen majapaikkamme

Etelä-Suomen talvilomalla olimme Pohjois-Karjalassa hiihtelemässä. Etelä-Suomessa ei oikeastaan voi hiihtolomasta puhua, kun tuntuu ettei lunta riitä hiihtelyyn. Täällä ei ole missään vaiheessa talvea edes saatu kaikkia latuja kuntoon lumenpuutteen vuoksi! Joka tapauksessa ensimmäistä kertaa tänä talvena pääsin hiihtämään vasta kauniissa karjalaisissa maisemissa.

Lähiladulla

During the winter vacation of southern Finland I was in North-Karelia skiing. In southern Finland you can’t really talk about skiing vacation like we used to, since there’s hardly enough snow to ski nowadays. They haven’t even been able to fix up all the ski tracks here this winter due to lack of snow! Anyway the first time for me to ski this winter was in the beautiful Karelian landscapes.

Kontiolahdella Höytiäisen rannalla

Kontiolahden kirkonkylällä

Viikon aikana hiihtokilometrejä kertyi flunssanjämistä huolimatta yli 40 km, mikä on meikäläiselle jo aika paljon. Hiihdosta innostuneena käytiin sitten Tiirismaalla hiihtämässä viime sunnuntai-iltana. Matkaa kertyi reilussa tunnissa lähes 6 km. Ongelmaksi tuolloin muodostui laskeutuva pimeys, ja viimeinen 1,1 kilometrin lasku oli hidasta koska en uskaltanut laskea mäkeä pimeässä. Ensi kerralla otsalamppu mukaan koska se oli kyllä ihan kiva latu. Ja kyllä luisti vähän liikaakin kun latu oli sivakoitu liukkaaksi aiemmin päivällä olleen vapaan tyylin Finlandia-hiihdon takia. Samalla ladulla oli aiemmin mennyt tuhansia hiihtäjiä.

During the week I managed to ski over 40 km, regardless of the remains of the flu. This amount is quite a lot for me. Now I am enthusiastic about skiing again, and on Sunday evening we went to ski at Tiirismaa hill. In a bit over an hour I skied nearly 6 km. The problem then was the advancing darkness, and the last 1,1 kilometer downhill slide was really slow because I couldn’t just let go since I couldn’t see the slopes of the track. Next time I’ll need to remember my head lamp since the track was really nice. The track was awfully slippery because the Finlandia-ski competition had taken place on those tracks earlier that day, so there had been thousands of people skiing.

Kuhaa kerrakseen

Kota-keittiön ulkotuli

Iltaisin sain kokkailla perheelleni. Mökin omistajapari toi meille heti toisena iltana monta kuhaa, ja siinähän sitten opettelimme perkaamaan ja valmistamaan niitä. Pari päivää syötiinkin sitten kalaa, sillä olimme ehtineet ostaa jo lohifileenkin ennen tuoreiden kalojen saamista. Lohesta syntyi ihan perinteisesti lohikeitto. Söimme myös lahjaksi saatua peurapalvia (pastan kanssa) ja paistelimme ulkona tulella peuranakkeja ja nuotioperunoita. Oli kyllä hyvät ruoat sillä reissulla vaikka itse sanonkin! Viimeisenä iltana leivoimme key lime pie:n, josta osan veimme isäntäväelle kiitokseksi kuhista.

Hiilloksen maaginen hehku

In the evenings I could cook for my family. The owner of the cottage brought us several zanders fresh from the icy lake. So we had to learn how to gut and prepare them. A few days we ate fish, since we had already bought a salmon fillet before we got the fresh fish. The salmon ended up as traditional soup. We also had some venison cured slowly in mild heat (made pasta out of it). We also grilled some venison sausages outside on the fire, and made some “campfire potatoes”. We really had plenty of excellent food on the trip, even though I say so myself! On the last evening we baked a key lime pie, and part of it we took to our hosts as a thank you for the zanders.

Kontiolahden satamassa

Hiihdimme ainakin kolmen kunnan alueella. Kontiolahdella hiihdimme kahdesti, sekä ampumahiihtokeskuksessa että Kontioniemeltä kirkonkylälle. Kontioniemellä bongasimme Karjalan kunnailla –sarjasta tuttuja rakennuksia vaikkei varsinaista filmikylää löytynytkään. Täytyy palata paikalle sitten joskus kesällä niin kävellen olisi helpompi pyöriä alueella kuin nyt autolla kun osa teistä oli auraamattomia. Liperin kunnan alueella hiihdimme Honkalammen asuinalueen ympäristössä. Se oli tosi tasainen ja kiva latu. Lisäksi hiihdimme Kolin alueella (Lieksa), Loma-Kolilta lähtevän Rintasenvaaran reitin ja lisäksi Ukko-Kolin huipulla pienen lenkin. Harmillisesti näkyvyys oli koko viikon kovin heikko kun lunta satoi lähes joka hetki, niin Suomen kansallismaiseman kauneus jäi näkemättä.

Ukko-Kolin huipulta saattoi vähä erottaa saaria Pielisellä

Napakelkka

Meikäläinen kelkassa, veli pyörittää

We skied on the track of three different municipalities. In Kontiolahti we skied twice, at the biathlon center, and then from Kontioniemi to the church. In Kontioniemi we saw some houses from the TV-serie Karjalan kunnailla even though we couldn’t find the original film village. We’ll need to return to the site in the summer, since the places will be without snow and easier to find and reach on foot than by car. In  Liperi we skied around Honkanummi residential area. This was a really flat and nice track. And then we skied around Koli skiing center (in Lieksa). The first track there was from Loma-Koli and went around a hill called Rintasenvaara. And the second track was a shorter one on top of fell Ukko-Koli. Unfortunately the weather was snowy all week so visibility was not at its best and we failed to see the “national Finnish scenery”.

Höytiäisen jäällä mökkimme edustalla oli napakelkka, ja sillä sai melkoisen vauhdit, jo muutaman kierroksen jälkeen alkoi pyörryttää!

There was a spinning sled on the ice of lake Höytiäinen. There's a good spinning with this one!

Lisäksi kävimme Joensuussa pari kertaa ostamassa torilta karjalanpiirakoita. Lomamme alkuvaiheeseen osui ravintolapäivä, ja löysimme Joensuusta kauniin huvilan, jossa toimii englantilainen päiväkoti. He järjestivät ravintolapäivän tiloissaan ja tarjolla oli hodareita ja vohveleita. Yksinkertaista, hyvää ja toimiva konsepti! Joensuussa olisi varmasti ollut muutakin nähtävää, esimerkiksi Gardenian tropiikki perhospuistoineen mutta käytimme mieluummin aikamme hiihtämiseen.

Ravintolapäivän lounaspaikka

We visited Joensuu city a few times to buy authentic Karelian pastries from the marketplace. In the beginning of our vacation happened to be Restaurant Day. We found this beautiful villa where an English playschool organized a Restaurant Day event. They sold hot dogs and waffles. Simple, delicious, and a good concept! There would have been a lot to see in Joensuu, but we decided to use our time skiing. For example the tropical garden Gardenia with the butterfly garden would have been cool to see.

Eräänä iltana Kolilta palatessamme meinasimme törmätä hirveenkin. Pimeys oli juuri laskeutunut, ja onneksi ajoimme vain noin viittäkymppiä pienemmällä tiellä kohti mökkiä. Sieltä ojasta se hirvi vaan pomppasi auton eteen ja rauhallisesti lönkytti auton editse. Onko ne oikeasti niin tyhmiä eläimiä?! Kyllä oli todella lähellä, hirvi meni vain metrin-parin päästä liikkuvan automme konepellistä tien poikki. Onneksi oli hiljainen vauhti, viisi silmäparia hereillä ja kuljettaja ehti jarruttamaan. Kyllä siinä sydän hakkasi lujaa vielä pitkään tämän jälkeen. Seuraavana iltana kun ajelimme hämärässä kohti mökkiä jokainen tapitti keskittyneesti pientareita. Pohjois-Karjala taitaa olla Suomen hirvisimpiä seutuja.

Hirvivaara

One evening as we drove back to the cottage from Koli we nearly hit an elk. The darkness had just fell, and luckily our car moved at around as slow as 50 kiometers per hour on a small road. The elk just bounced from the side of the road in front of the car and calmly trotted across the road in front of the car. Are they really such stupid animals?! It was really close, the elk passed just a meter or two from the hood of the car. Fortunately the speed was slow, there were five pairs of eyes awake, and the driver used the brakes in time. My heart raced after this event for a long time! The next night as we drove in the dusk all of us attentively followed the sides of the road! Norht-Karelia is probably the most elk-dense area in Finland.

Ukko-Kolin rinteillä

Tuolihississä

Jonkin verran päädyin myös laskettelemaan kun suksi ei luistanut. Viimeisenä kokonaisena päivänä oli sää niin kehno, että suojalumi vaan takertui suksiin ja tuntui kuin optigrip-suksien sijaan jalassa olisi olleet japanilaiset puukengät, joilla sitten yritti päästä latua eteenpäin. Kolmensadan metrin jälkeen päätin vaihtaa alamäkilaskuun ja soitin veljen hakemaan minut kanssaan rinteeseen. Ensimmäisen tunnin ajan sujui laskettelu Ukko-Kolin rinteillä ihan mukavasti mutta jostain syystä munkkitaukomme jälkeen rupesi laskettelusuksillakin tökkimään. Vaikka kuinka otin alamäissä vauhtia syöksylaskulla, jouduin joissain kohdin lykkimään tai luistelemaan todella painavilla laskettelusuksilla. Ikinä aiemmin en ole joutunut pysähtymään kesken laskettelurinteen raaputtamaan suksien pohjasta lumi- ja jääkökkäreitä kun ei yksinkertaisesti päässyt edes alaspäin! Että olipahan kurja keli kun ei alamäkeenkään päässyt.

Saaria taustalla

I also got to do some downhill skiing when the cross-country skis wouldn’t slide. On the last whole day the weather was bad for skiing: the wet snow gathered underneath the skis and it felt as if I had a pair of Japanese wooden shoes in my feet instead of my Optigrip skis. After three hundred meters I gave up and called my brother to fetch me to join him on the slopes. The first hour of downhill skiing went nicely, but after we had a short break for having filled doughnuts the skis really started slowing down. Even though the slopes are downhill, and after a lot of speed by going straight downward, I had to push the skis at some point or use the skate skiing technique instead of just sliding using slalom. The slalom skis are really heavy, so skate skiing is really difficult with them. Never before have I had to stop mid-slope to clean the snow and ice from underneath the slalom skis! It is weird that they didn’t move downhill.

Kauris ja pupu on kavereita

 

Viime viikonloppuna olimme Hämeessä kauniissa lumimaisemissa, ja eilen maanantaina oli niin kaunis sää niin kävin vähän kuvailemassa tulevassa pihapiirissämme. Etenkin eläinten jälkiä oli hauska katsella, kauriit olivat vallanneet koko pihan ja jälkiä risteili siellä täällä. Yhdessä kohdassa näytti siltä, että kauris ja jänis olisivat kulkeneet yhdessä rinnakkain. Yksi jänis oli kulkenut hauskasti maakellarin katon poikki, ja pari kaurista oli jättänyt terveisensä papanoiden muodossa. Hiukan kyllä huolestuttaa tuo eläinpaljous tulevan puutarhani kannalta. Ehdin muuten kylvää helmikuun puolella (karkauspäivänä!) tomaatit ja paprikat jo itämään! :)

Last weekend I spent some time in Häme in the beautiful snowy landscapes. Yesterday (Monday) it was sunny, so I had to go outside to take some pictures in our future yard. Especially the animal tracks were fun to follow around. There had been several roe deer prancing around the yard, and at one point it seemed that a hare and a deer had walked side-by-side together! The deer had left some greetings in the form of poo in the yard. I am a bit worried about my future garden in terms of the multitude of animals around, they will probably love to eat everything I’ve planted!  By the way I did have time to sow the first seeds this year on the last day of February (leap day!), I put some peppers and tomatoes in pots of soil. :)

Kauriiden valtatiet pihalla

Jänis loikki katon poikki

Jätösterveiset

Tästä se lähtee, kevään ja kesän puutarhointiprojektit! Tigerista löytyi eurolla istutusruukkuja ja Plantagenilta roudattiin taimimultaa.

Here start the gardening projects for this spring and summer. I found some planting pots from Tiger and we bought the soil from Plantagen.

Loppuun vielä kuva meidän parvekkeelta. Tänä talvena on ollut harvinaisen kauniita taivaita useana iltana, tämäkin kuva on otettu ihan tavallisella pokkarikameralla ilman mitään kikkailua vaan automaattiasetuksilla ilman salamaa.

As a conclusion I'll post a picture taken from our balcony. This winter has provided a beautiful sunset on several nights. This picture was taken with a normal pocket camera with the automatic settings without the flash.