Ruoka – mikä ihana tekosyy!

Eilen oli kokkauslauantai. Lähetin puolison kauppaan ja lupasin tehdä aasialaista ruokaa. Suunnitelmat paisuivat kun ajattelin tehdä kasvisten ja riisin lisäksi vielä alkukeiton. Jääkaapissa oli jäminä lehtikaalia ja chorizoa, ja ne eivät oikein sopineet aasialaisen keittiön makumaailmaan, joten sitten kehiteltiin vielä suunnitelma hyödyntää jämiksi jääneet ainekset lehtikaali-chorizo-kesäkurpitsapiirakkana.

Toissakeskiviikkona Ondassa syömässä

Yesterday was cooking day. I sent my spouse to the supermarket and promised to cook Asian food. The original plans became larger as I thought I’d add a starter soup to the planned rice and vegetables –dish. In the fridge was some leftover kale an chorizo, and since they didn’t quite fit the Asian kitchen style, we decided to make a leftover pie including kale, chorizo, and zucchini.

Puolisoni joskus sanoi: meitä ei voi ainakaan syyttää mielikuvituksettomasta arkiruoasta!

My spouse sometimes said: at least we can’t be blamed for uncreative home cooking!

Aloitin alkuruoan tekemisestä, mutta aina unohdan että ohje pitäisi ensin lukea kokonaan, ja aineksissahan luki että marinoitua tofua, olin ostattanut maustamatonta. No, eikun tekemään marinadia päästä vedetyillä aineksilla: soijakastiketta, makeaa chilikastiketta, kanelia, valkoispulia, paprikajauhetta. Tofukuutiot sekaan ja jääkaappiin.

I decided to start with the starter soup, but my problem is that I never read the instructions in advance, and realized the tofu should have been marinated instead of the plain one we had. I made a marinade out of soy sauce, sweet chili sauce, cinnamon, garlic, and ground red pepper. The tofu cubes in and in the fridge to marinate.

Piti siis aloittaa sittenkin pääruoasta. Aluksi paahdoin kuivalla pannulla cashewpähkinöitä ja pistin sivuun odottamaan. Pilkoin kesäkurpitsaa, pinaattia (paksoin korvike koska paksoi oli törkylän kallista Prismassa), porkkanaa, sipulia, parsakaalia ja herkkusieniä. Ensin kuulloteltiin pannulla hetki sipulia, sitten heitin kesäkurpitsat, parsakaalit ja porkkanat mukaan, taas sekoitellaan  ja lopuksi lisätään sienet, pinaatti, sokeria, soijakastiketta ja riisiviinietikkaa. Pyörittelin näitä pannulla aika paljon ekstraa koska sitä tavaraa oli niin paljon, että ei tahtonut paistopinta riittää! Viimeiseksi heitettiin ne paahdetut pähkinät ja riisinkin olin jossain välissä onnistunut keittämään.

So I had to begin with the main course. In the beginning I roasted some cashew nuts on a dry frying pan and put them aside to wait. I chopped zucchini, onion, broccoli, spinach (which I used to substitute bok choy, which was ridiculously expensive in Prisma), carrots, and champignons. First I sautéed the onions for a while, and then added the zucchini, broccoli, and carrots in the pan. Stir for a while and then add the mushrooms, spinach, sugar, soy sauce, and rise vinegar. I turned these on the pan for longer than the recipe said since the pan was so full of vegetables, they were jumping outside! Last I threw in the nuts and at the same time I had managed to boil the rice as well.

Jämäainespiirakka valmistui siinä samassa. Meidän perustaikinaan tulee 1,5 dl ruisjauhoja, 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa ja 2 rkl vettä, ja nämä sekoitetaan ja painellaan voideltuun piirakkavuokaan. Heitin päälle pilkottua chorizoa, lehtikaalia ja kesäkurpitsaa ja heitin päälle kermaseoksen, jossa oli 3 munaa, 2 dl kuohukermaa, 2 dl maitoa ja mausteena ainakin suolaa, pippuria ja paprikajauhetta. Piirakan päälle tuli vielä juustonjämä, taisi olla jotain Valion keisarinnaa. Paistoin piirakkaa uunissa puolisen tuntia ja sen jälkeen se oli vielä jälkilämmöllä saman verran.

I made the leftover-pie while cooking the vegetables on the pan. Our basic pastry dough includes 1,5 dl of rye flour, 1,5 dl of wheat flour, 1 teaspoon of salt, and two tablespoons of water. Mix everything in and spread in the baking dish. I threw in the diced chorizo, the zucchini, and the kale. I poured a mixture of 3 eggs, 2 dl cream, 2 dl milk, some salt and pepper and red pepper for seasoning. On top of the pie I added some leftover cheese (I think it was Valio keisarinna or something similar). I baked the pie for a half an hour, and turned the oven off and left the pie there for another half an hour.

Alkukeittoon piti ensin kuullotella öljyssä (käytin seesamiöljyä kun ei ollut maapähkinäöljyä) valkosipulia, kevätsipulia ja porkkanaa. Sekaan heiteltiin kasvisliemi, joka sekin oli vähän sovellettu: yksi liemikuutio, pari plöräystä kasvisfondia, pari plöräystä soijakastiketta ja litra vettä. Laitoin tähänkin ruokaan pinaattia sillä kumma kyllä kiinankaali oli loppunut sekä Prismasta että lenkillä löytämästämme Siwasta! Heitin mukaan myös lopun riisiviinietikan vaikka ohjeessa käskettiin laittamaan riisiviiniä, mitähän sekin lie. Lopuksi perään sokeria, suolaa, pippuria sekä ne tofukuutiot jääkaapista.

For the soup I sautéed garlic, spring onions and carrots in sesame oil sice we didn’t have any peanut oil. I added vegetable stock, which was invented from one liter of water, one cube of stock, two pours of vegetable fond, and some soy sauce. I added spinach to this dish as well since, believe it or not, the napa cabbage was sold out in both Prisma and the smaller Siwa we stumbled upon on our walk. I threw in the remaining rice vinegar even though the recipe told to put rise wine, whatever that is. Finally I added sugar, salt, pepper and the tofu cubes from the fridge.

Suunnilleen puolitoista tuntia kokkailin ja sain aikaan alkukeiton, lisäkeriisin, kasvishöystön ja lehtikaalipiirakan. Oli vielä tarkoitus tehdä mustikkarahkaa jälkiruoaksi mutta sitä en enää jaksanut. Nyt on sitten ruokaa, mitä ottaa töihin evääksi ensi viikolla!

About an hour and a half of cooking and I had managed to prepare a soup, some boiled rice, a vegetable dish and a savory pie with kale. I was supposed to make a blueberry quark for dessert, but I didn’t have any energy to make that. But now there’s plenty of food for me to take with me to work next week!

Lauantain iltatunteina ompelin tämän sunnuntain sankarille, 1-vuotiaalle serkunpojalle pehmopupun. Tehokas lauantai, aamupäivä kirjeen kirjoitusta, sitten lenkille, kokkailua (ja siinä lomassa viininsiemailua) ja ompelua.

Korttelirastit Hakaniemessä ja Merihaassa

In the evening of Saturday I sewed a small bunny for my cousin’s baby boy, whose 1-year-old birthday party we are attending today. A very efficient Saturday it was: in the morning I wrote a letter, then went for a walk, then cooking (and sipping wine), and finally sewing.

Tämä päivä aloitettiin korttelirasteilla ja pian lähdetään sinne synttäreille.

This Sunday we started by going orienteering in the city center. Soon we’re off to the birthday party!

Loppuun aina kissakuvia! Kuvissa peikon uusi piilopaikka ja Leo sängynvaltaajana.

And in the end the cat pictures! In the pictures there's Peikko's new hideout and Leo who conquers the bed.

 

Matkailusta / Traveling

Tartto, Raatihuoneentori

Saatoin tänään erästä ystävääni aamuvarhaisella lentoasemalle. Istuimme kahvilla molemmat puolinukuksissa ja ystäväni selosti matkasuunnitelmiaan. Ensin kuukausi Aasiassa ja sitten muutama kuukausi Afrikassa. Ei kyllä kateeksi käy... Aivan valtava matkakuume iski siinä katsellessa lentoaseman hyörinää aamukuudelta. Tämän kevään matkat suuntautuvat vain kotimaahan, tosin niitäkin odotan jo innolla. Olemme puolisoni kanssa sen sortin ihmisiä että mikä vaan reissu on seikkailu, josta osaamme ottaa kaiken irti!

Today, extremely early in the morning I was seeing a friend off at the airport. We both sat at a café nearly falling asleep and she told me about her travel plans. First a month in Asia, and then a few months in Africa. No way am I jealous… A huge travel fever hit me as I was watching the bustle at the airport at 6 am in the morning. The trips this spring will all be domestic, although I am anticipating those as well. My spouse and I tend to make an adventure of any trip and we know how to make the most out of traveling!

Väsynyt matkailija (piti herätä aamuyöllä lähteäksemme Tartosta Varsovaan)

Varsovassa

Hiihtolomalle on suunnitteilla ihan normihiihtoreissu, tällä kertaa Kolin maisemissa perheen kanssa. Perinteiseen tyyliin olemme vuokranneet mökin hiihtoladun lähettyviltä ja illat vietetään käyden ravintoloissa tai kokaten mökillä sekä saunoen ja löhöillen. Tänä vuonna hiihtolomani on jostain syystä todella pitkä, oikein 11 päivän loma. Siitä kuuden päivän hiihtoreissu tarkoittaa sitä, että aikaa jää vielä muuhunkin mukavaan!

For the ”skiing week” or winter break, I am heading to eastern Finland to ski with my family. We will be staying near the Koli National park, and the ski tracks are located right beside the cabin we’ve rented. During daytime we’ll be skiing, and in the evenings we’ll go to restaurants or stay in and cook, go to the sauna, and relax. This year my winter break lasts for a whopping 11 days, so on top of the 6-day trip to Koli there’s still plenty of vacation left to do something else!

Hiihtoreissu Levillä

Reppureissaaja Tartossa (taustalla B&B-majoituspaikka)

Pääsiäiseksi on varattu lomareissu Rovaniemelle. Jostain syystä yöjunaan täältä etelästä sai todella edullisia istumapaikkalippuja (kaikki makuupaikat olivat ilmeisesti varattuja), ja varasin sitten itselleni yksinäni kaksi vierekkäistä paikkaa. Ehkä sitten saisi vähän nukuttuakin sillä 12 tunnin yöreissulla. Rovaniemelläkin suunnitelmissa on hiihtää Ounasvaaran laduilla, mutta kaupungissa on varmasti myös kaikkea kaupunkitekemistä. Ainakin kiirastorstaina ajattelin katsella josko kirpputoreja olisi auki! Viime syysloman Kuopion reissusta päätellen ei ainakaan tekemisenpuute iske, aina löytyy jotain jännittävää nähtävää, ja Rovaniemi on turistoinnin kannalta minulle uusi tuttavuus!

For the Easter vacation there’s another trip coming up, this time to a city called Rovaniemi, on the Arctic Circle. For some strange reason the seats on the overnight train were really cheap (perhaps since the cabins and beds were all already reserved), so I ended up booking two seats just for me, myself and I. I’ll probably be able to get some sleep during the 12-hour night trip because of the extra space! In Rovaniemi we’ll be skiing as well, but there are probably all kinds of other things to do as well. On Thursday before Easter I plan to find some second hand stores. When thinking of last year’s trip to Kuopio, there’s always something exciting to see in every place, and I’ve never been a tourist in Rovaniemi beofre, I’ve only traveled through the place!

Kohtla-Järvessä ahtauduimme kaivosjunaan

Kun miettii kulunutta reilua puolta vuotta, niin itse asiassa olen matkustanut todella paljon. Viime heinäkuussa olin leirillä Virossa sekä kuun loppupuolella lomalla Malagassa. Elokuussa olin kaksi viikkoa Tansaniassa ja syksyllä lisäksi Tallinnassa. Tähän vielä päälle kaikki kotimaanmatkat, syksyn aikana olemme käyneet ainakin Tampereella, Kuopiossa ja Salossa. Viimeksi mainitussa muuten ovat parhaat kirpparit, tuli viime viikonloppuna tehtyä löytöjä!

Looking back at the past half a year, I’ve traveled quite a lot. In July I was at a camp in Estonia, and in the end of the month spent some time in Malaga. In August I was on a two-week trip to Tanzania, and in October in Tallinn. On top of these there are the domestic travels, during last fall we’ve visited Tampere, Kuopio, and Salo. Actually Salo has the best second hand stores in my opinion! Last weekend I found some nice glass items there. :)

Jo historiaan jääneet 70-luvun junat Virossa olivat tyylikkäitä!

Hampurin juna-asema

Ensi kesänä olisi mahtava lähteä jonnekin ulkomaille. Ei sen tarvitse olla kauas, kunhan jonnekin uuteen paikkaan. Ystäväpariskunta on suunnitellut matkaa Trans-Siperialla, en tiedä missä vaiheessa heidän matkasuunnitelmansa ovat, mutta olisi niin huippua lähteä mukaan. Toisaalta kolmen viikon poissaolo Suomen kesästä olisi kurjaa; silloin menettäisi kivoimmasta vuodenajasta niin paljon. Toisaalta juuri muulloin ei ole mahdollisuutta lähteä yhtä pitkäksi aikaa reissuun kuin kesällä! Yksi vaihtoajan kaveri asuu tällä hetkellä Oxfordissa, on töissä yliopistolla, niin sinnekin voisi suunnata. Viimeksi majoituimme hänen luonaan syksyllä 2013 kun hän asui Lüneburgissa, eli ei olla hetkeen nähty.

Lüneburg

Schwerinin linna, syksy 2013

Next summer I’d love to travel abroad. It doesn’t have to be far, but it should be some new place. Two friends of mine (a couple) are planning to go on Trans-Siberia, but I don’t know how their travel plans are advancing at the moment, it would be so cool to join that trip! On one hand, three weeks away from the beautiful Finnish summer is too long, but on the other hand, there’s no other time to make such a long trip than in summer. A friend of mine whom I know from my student exchange lives currently in Oxford, where she works at the university. It would be nice to visit her; I’ve seen her last in 2013 when we visited her in Lüneburg where she lived at that time.

Romahtaneita huviloita tutkailemassa Kruunuvuorenrannassa (Helsinki)

Haiseva kraaterilätäkkö Saarenmaalla

Matkailu avartaa, parantaa kielitaitoa, opettaa kärsivällisyyttä sekä saa arvostamaan kotia. Reissun jälkeen on aina kiva palata kotiin. Oma maa mansikka, muu maa mustikka! <3

Traveling broadens your views, enhances your language skills, teaches patience, and you learn to better appreciate home. It is always nice to return home after a trip. We have this saying in Finnish “own country strawberry, other country blueberry”, meaning that your own country is the best. <3

Kirjeenvaihdosta / about pen palling

Postin saamisen riemu

Kirjeenvaihtoharrastuksesta kertoessani saan kuulla monenlaisia reaktioita, suurin osa on yllättyneitä "vieläkö joku kirjoittaa kirjeitä" mutta positiivisia "onpa hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin". En kylläkään koe tarvetta tutustua uusiin ihmisiin, nykyisissäkin ihmissuhteissa voisin parantaa laatua näkemällä ihmisiä useammin. Ennen kaikkea motivaatio kirjeenvaihtoharrastuksen elvyttämiseen oli maailman kokeminen ja uusien näkökulmien omaksuminen. Kirjeenvaihto on edullinen tapa matkailla, vaihtaa ajatuksia ja kokea uutta. Aikuisena kirjeenkirjoittajana tulee kirjoitettua todella erilaisia asioita kuin muinoin 90-luvun teininä, jolloin minulla oli kolmisenkymmentä kirjekaveria. Nyt, aikuisena, huomaa kirjoittavansa maailman tapahtumista, ruotivansa maailman politiikkaa, keskustelevansa erilaisista uskonnoista ja eri kulttuurien tavoista ja traditioista. Se on todella antoisaa!

2015 joulukortit vessan ovessa ja eteisen korttiseinää

When I tell people that writing snail mail letters is a hobby of mine, the reactions are mostly surprised ”oh, someone still writes letters!” yet positive “why, that’s a good way to get to know new people”. I don’t feel the need to get to know new people; there’s enough work to  enhance the quality of the existing ones as it is! First and foremost the motivation to revive pen palling as a hobby arose from the will to experience the world and to adapt new ways of viewing the world. Pen palling is an inexpensive way to travel, exchange ideas, and experience new things. As an adult writing letters the content of the letters is really different from the letters I sent when I was a teenager in the 90s, when I had around 30 pen pals. Now, as a grown-up, I realize I am writing about the events of the world, discussing world politics, talking about religions, and getting to know other cultures’ customs and traditions. It is extremely rewarding!

        

Kuopiosta ostamiani kortteja ja oikealla saamani postikortti

(ja mun motto on magneetissa!)

Tähän mennessä olen tavannut vain yhden kirjekavereistani, espanjalaisen Gisellen, jonka kanssa olen kirjoitellut jo vuosia. Kirjeitse oppii tuntemaan ihmisiä mielestäni usein jopa paremmin kuin kasvotusten. Kirjeisiin kerrotaan usein enemmän. Väitän tuntevani useita kirjekavereitani paremmin kuin livekavereita. Ehkä juuri siksi kirjoittelenkin erään lapsuudenystäväni kanssa kirjeitä, vaikka etäisyyttä meillä on alle 200km; kirjeessä tulee sanottua enemmän, ja pysyy huomattavasti paremmin kärryillä toisen elämästä kuin esim. naamakirjan perusteella.

So far I’ve met only one of my pen pals, Giselle from Spain, with whom I’ve been writing for years. In my opinion, through letters you get to know people even better than face-to-face. I propose that I know some of my pen pals better than my irl friends! Maybe this is why I am writing letters with a childhood-friend of mine, even though the distance between us is merely less than 200km; in a letter you tend to say more, elaborate more, and you keep up with the other person’s life better than for example through Facebook.

Laitamme eteisen seinälle kaikki saamamme postikortit!

En rupea laskemaan kirjeystäviäni, on niitä yli 20 ehkä jopa yli 30. Kirjoitan keskimäärin 2-3 kirjettä viikossa, saman määrän tietenkin saan kirjeitä. On mukava, että on kirjekavereita joka lähtöön, jotkut kirjoittavat ennemmin lyhyitä kirjeitä ja usein, toisilla taas saattaa vierähtää muutamakin kuukausi, mutta kirje on silloin aina pitkä ja pahoitteleva. Kirjoittelen neljälle-viidelle ihmiselle suomeksi ja muille englanniksi. Ehkä kielitaito riittäisi kirjoittaa myöskin ruotsiksi tai viroksi, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoitella niillä kielillä, sillä Ruosissa asuva kirjekaverini kirjoittaa suomeksi ja virolaiset ystäväni taas englanniksi, koska silloin kirjeystävyyden alkuvaiheessa en vielä osannut viroa, joten tuntuu luontevalta jatkaa englanniksi.

 

I do not want to start counting my pen pals, there is definitely over 20 of them, maybe even over 30. I write approximately 2 to 3 letters per week, and that is also the amount I receive letters. It is nice that there are different types of pen pals; some write often and shorter letters, and some might take months to reply, but then the letter is usually long and apologetic. I write to four or five people in Finnish and to others in English. My language skills could be sufficient for writing in Swedish or Estonian, but I haven’t yet had the chance to use those in letters. My pen pal in Sweden writes in Finnish, and my Estonian pen pals write in English, since that is the language we started writing in when I didn’t know Estonian yet.

Postin saapuminen on aina mukava tapahtuma, huomaan jopa kyttääväni ovisilmässä kun kuulen hissin äänen tai vilkuilevan pihalle josko postikärryä näkyisi. Olen harvoin kotona iltapäivällä, mutta kun olen niin odotan innoissani postia. Nykyisin posti tulee meille siitä kolmen-neljän aikaan. Useimmitenhan postin mukana tulee jotain muuta kuin henkilökohtaisia kirjeitä, ja silloin se on aina yhtä suuri pettymys!

The arrival of mail is always an event I anticipate. I realize I am stalking the hallway from the peeking hole on the door when I hear the elevator or see the mailman in the yard. I am very seldom at home in the afternoons, but when I am, I anxiously wait for the mail to arrive. Our mail arrives around three or four p.m. Usually there’s no personal letters in the mail, and then the disappointment is enormous!

Tarroja Tsekeistä

Washi-teippiä

Kirjeenvaihtoon liittyy omalta osaltani myös olennaisesti kirjeisiin liittyvien asioiden hamstraaminen. Tarra-, koristeteippi-, kirjepaperi-, kirjekuori- ja koristevarastoni pullistelevat liitoksissaan. Kuitenkin käytän niitä kaikkia, joten aina voi hyvällä syyllä ostaa lisää! Etenkin kirjepaperia on nykyään hankala löytää. Kirjakauppojen alennusmyynneistä tai satunnaisesti tavarataloista voi löytää muutaman sikakalliin setin, tai sitten voi tehdä löytöjä kirppareilta, kun ihmiset haluavat eroon 90-luvun kirjeseteistään. Ulkomaiset nettikaupat myyvät jos minkälaista kirjepaperia, etenkin Aasiasta saa tilattua edullisesti. Yleensä käytän kirjeisiini kirjepaperia, ja jos satun kirjoittamaan kotona, niin myös koristelen kirjepaperien valkoiset puolet teipeillä ja tarroilla. Joskus kuitenkin käy niin, että kirjoitan koneella tai sitten tylsälle ruutupaperille, eli ei kirjeenvaihto vaadi koristeellisuutta!

Kirpparilta löytyneitä kirjepapereita

For me, pen palling includes a lot of hoarding. The storage for the stickers, decorative tapes, stationery, and envelopes is becoming too full. Eventually I do use them a lot, so maybe the hoarding doesn’t matter, and I can buy more stuff with a clear conscience! Especially stationery is nowadays difficult to find. The book store sales or department stores sometimes have excess stationery, some very expensive letter sets, or then you can find some stationery at flea markets when people are trying to get rid of their 90s letter set stashes. Online stores abroad sell all kinds of letter-writing stuff, especially from Asia you can order stationery for a reasonable price. I usually use decorative stationery, and if I am writing at home, I also use washi/deco tape and stickers to decorate the blank sides of the papers. Sometimes I might type a letter or then write on a boring white paper, so pen palling does not require decorations!

Luotettavia ja samanhenkisiä kirjekavereita löytää nykyisin netistä. Muistan, kun 90-luvulla oli sellainen järjestö kuin IYS (International Youth Service), jolta sai maksua vastaan ulkomaalaisten kirjekavereiden osoitteita. Aika randomina sitten sai osoitteen toivomastaan maanosasta. Netti on kyllä valtavasti helpottanut, ja seulonta on helppoa. Jos haluaa löytää 25-30-vuotiaan swahilia puhuvan kenialaisen naisen, joka harrastaa käsitöitä, niin varmasti netistä löytyy. Kirjekaverisivustoja on monta, ja lisäksi ainakin Facebookissa löytyy kirjekaveriryhmiä. Yksi mielestäni hyvä sivuston on Interpals.net ehkä juuri siellä olevien filttereiden takia. Hakuaan ja preferenssejään pystyy rajoittamaan todella tarkasti. Esim. jos ei halua yhteydenottoja uusiseelantilaisilta naisilta, niin siitä vaan filtterit käyttöön. Ehkä sitä karsintaa kannattaa harrastaa siinä mielessä, että kirjekaverien 

kiinnostuksenaiheet kohtaavat, silloin varmemmin syntyy 
                                                     mielenkiintoisia keskusteluita!

Kirjeiden kirjoittelua Malagan rannalla

  

You can find reliable and like-minded pen pals in the Internet. I remember an organization from the 90s called IYS (International Youth Service) that provided pen pal addresses for a fee. Pretty randomly they sent you an address from the continent requested. The Internet has definitely made it easier to acquire pen pals, and it is easy to browse through them according to specific chosen restrictions. If you want to correspond with a 25 to 30-year-old female from Kenya who speaks Swahili and does handicrafts, it is easy to find one. There are several pen pal sites and Facebook has many pen pal groups to join. A website I like, basically because of the efficient filters, is Interpals.net where you can filter people according to your wishes and preferences. If you do not wish to be contacted by females from New Zealand, you can block them out with the filters. Maybe this kind of elimination is encouraged when it comes to interests, since mutual interests guarantee that the pen pal relationship will last longer and ensure that you have something to talk about.

Mitä tämä harrastus sitten maksaa tässä alati korottuvien postimaksujen maassa? Yksi postimerkki ulkomaille maksaa ylihuomisesta alkaen 1,20€, ja useimmiten kirjeet ovat sen verran kevyitä, että tuo yksi riittää. Lisäksi rahaa menee ylimääräiseen tilpehööriin (tillbehör = tarvikkeet) ehkä jopa kympin kuukaudessa. Lähettelen kirjeiden mukana usein jotain pientä, kuten kuvia, kortteja, teetä ym. Parikymmentä kirjettä kuukaudessa on siis postimaksuina 24€ ja siihen päälle koristelut. Joskus tosin tulee lähetettyä pakettejakin mutta ne ovat tolkuttoman kalliita. Kerran lähetin teetä Hong Kongiin, ja parin euron teepaketin lähettäminen maksoi 9,70€! Joka tapauksessa kovin kalliista harrastuksesta ei voi puhua kun miettii, mitä kaikkea harrastuksesta saa!

Joulukortit kirjekavereille jouluksi 2014

Prahasta löytyneet kirjepaperit

So what does this pen palling hobby cost in this land of frequently rising postal fees? One stamp abroad costs 1,20€ starting from the day after tomorrow, and usually letters are light enough to be carried with that one stamp. On top of stamps, money goes to all kinds of extras, maybe around 10€ per month. I often send some small items with my letters, like pictures, cards, tea, etc. Around 20 letters per month equals around 24€ per month in postal fees. Sometimes I do send packages as well, but they are ridiculously expensive. Once I sent a package of tea to a pen pal in Hong Kong, and the tea that cost a few euros, cost like 9,70€ to send! In any case pen palling is not an expensive hobby when you consider everything it gives you!

Prahassa kahvila Kaabassa kirjoittamassa kirjeitä

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on valottaa tätä joidenkin mielestä hassua harrastustani, joka nielee kyllä melkoisen paljon aikaakin. Osaan toki hyödyntää esimerkiksi junamatkat ja reissut ylipäätään kirjoittamiseen, ja harvoin edes kirjoitan koko kirjettä yhdeltä istumalta. Ehkä tämä kirjoitus innoitti jonkun hankkimaan itselleen kirjekaverin! Rohkeasti mukaan vain meihin postin pelastajiin! :)

The meaning of this blog post is to bring light to my slightly odd hobby, that takes up a considerable amount of time. Of course I can make good use of train rides and other trips and write wherever and whenever. I seldom finish a letter in one standing. Maybe this blog post inspired someone to find a pen pal! Just jump in and join us who want to save the postal services!